Filosofinen konsultointi

Mari Aulanko     mari.aulanko@bene.fi    050-654 04


Vaihtoehto työnohjaukselle ja koutsaukselle (coaching)

Kenelle: henkilölle
Filosofinen konsultointi on
luottamuksellinen,
kahdenkeskinen keskustelu asiakkaan kanssa,
asiakkaan omasta aiheesta

Mutta mikä tekee keskustelusta tai konsultoinnista filosofisen?

Filosofisessa keskustelussa filosofi ei anna vastauksia, vaan tekee ajattelua eteenpäin auttavia kysymyksiä. Filosofi ei tiedä, vaan asiakas itse tietää. Sokrateen sanotaan tämän ilmaisseen näin: "Jokainen voi löytää viisauden itse oman ajattelunsa avulla". Kysymykset auttavat ajattelemaan tarkemmin ja syvemmälle ja totuudellisemmin. Kysymysten tarkoitus on myös auttaa vaihtamaan tarkastelun näkökulmaa, oma elämä kun on niin lähellä ja tuttu, että sitä katselee samojen silmälasien läpi päivästä toiseen ja urautuu samoihin ajatuspolkuihin. Filosofi ei siis ajattele eikä tiedä toisen puolesta, vaan auttaa ajattelemaan ja näkemään kysymyksen tai ongelman uudesta tai useammasta näkökulmasta.

Antiikin Kreikassa filosofia oli hyvin käytännönläheistä ja monet filosofit avasivat vastaanoton, jonne tavallinen kansalainen saattoi tulla keskustelemaan hyvän ja mielekkään elämän avaimista. Ja pitihän Sokrates omaa "vastaanottoaan" kaduilla ja toreilla haastaen turmeltumattomia nuorukaisia kysymyksillään. Tämä toimintapa unohtui kunnes 1980-luvulla filosofin vastaanotto heräsi henkiin Saksassa Kölnissä filosofi Gerd Achenbacin toimesta nimellä filosofinen praktiikka. Saksassa on tällä hetkellä satoja filosofisia praktikkoja (esimerkiksi Berliinissä yli 20 eli enemmän kuin Suomessa yhteensä) ja se on levinnyt muuallekin Eurooppaan ja saavuttanut vakiintuneen paikkansa. Suomessa tämä on vielä varsin uutta. Itse valmistuin Kriittisen korkeakoulun järjestämästä ensimmäisestä kaksivuotisesta koulutuksesta Suomessa joulukuussa 2010. Työskentelytapa sinänsä on minulle hyvin tuttua – kuuntele ja kysy – niin olen toiminut asiakkaan kanssa käymissäni kahdenkeskisissä keskusteluissa ennen praktikoksi opiskeluanikin. Itselleni kiehtovinta opiskelussa oli filosofian opiskelu, ajattelemaan opettelu. Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen, että lopullista totuutta ei ole mistään asiasta, mutta että totuuteen ponnistelu on palkitsevaa. Filosofisen praktikon koulutus on ollut omaa jo 30 vuotta jatkunutta kouluttajan ja konsultin työtäni rikastuttava lisä.

Filosofi ei siis opeta filosofiaa eikä keskustelussa lainkaan sivuta filosofiaa - ellei asiakas itse halua välttämättä keskustella filosofiasta. - Kysymys on samasta kuin että psykologin ja psykoterapeutin viitekehys on psykologia tai papin uskonto ja filosofisen praktikon viitekehys on filosofia.

Filosofin luo voi tulle keskustelemaan silloin kun on epätietoinen mitä pitäisi ajatella, tehdä tai miten asennoitua; silloin kun on tarve pysähtyä miettimään seuraavaa askeltaan ihan käytännössä, esimerkiksi kun on jokin kinkkinen yöunet vievä käytännön hoidettava asia työpaikalla. Esimiestyössä ne vaikeimmat asiat liittyvät usein leadeshipin, ihmisten johtamisen puolelle; johtaminen on lisäksi usein hyvin yksinäistä puuhaa, jossa ei saisi olla koskaan epätietoinenm neuvoton tai osaamaton... Tukea voi tarvita myös, silloin kun miettii omia valintojaan – monella on tunne, että oma elämä ei ole oman elämän näköinen – tarve itsensä johtamiseen kasvaa, kun hyviksi tietämänsä arvot eivät käytännön elämässä toteudukaan. Itsensä johtaminen kun on johtamisen vaikein laji! Filosofin luo voi tulla myös keskustelemaan silloin kun on epämääräisen tyytymätön elämäänsä, on tullut ns. mitta täyteen ja tietää itsekin, että muutos pitäisi – pitää! - tehdä, mutta millainen ja milloin ja mistä siihenkin löytäisi aikaa ja voimia!

Filosofinen konsultointi ei ole terapiaa. Mutta sillä voi toki olla eheyttävä vaikutus, kun saa ajatteluaan kirkastumaan pysähtymällä kuuntelemaan itseään tai kykenee tekemään sellaisia päätöksiä vaikessa tilanteessa, jotka ovat omien arvojen kannalta perusteltuja ja tuntuvat sydämessä oikeilta. Kun voi katsoa itseään silmiin peilistä - väistelemättä.


Filosofi on ylittämässä virtaa lautturin ohjaamassa veneessä. Matka taittuu hiljaisuuden vallitessa, kunnes filosofi kysyy lautturilta hänen filosofian opinnoistaan. Kuultuaan hämmästyksekseen että lautturi ei ole koskaan opiskellut filosofiaa, filosofi kysyy epäuskoisena että kaipa hän nyt Kantin ja Heideggerin tietää. Kuultuaan kieltävän vastauksen filosofi kysyy vielä, "no entä Platon ja Aristoteles?". Kun hekään eivät ole lautturille tuttuja, matka jatkuu hiljaisuuden vallassa kunnes lautturi kysyy filosofilta: "Oletteko te tulleet opetelleeksi käytännön uimataidon?" Kuultuaan kieltävän vastauksen lautturi toteaa: "Olisi kannattanut opetella, minun filosofiani mukaan siitä olisi nyt hyötyä, sillä tämä vene uppoaa pian."


sivun alkuun edelliselle sivulle etusivulle
yhteystiedot Mari Aulanko Essi Aulanko